FYTOTERAPIA ELI KASVILÄÄKINTÄ
Hoidon määritelmä ja vaikutusmekanismi:
Kasvilääkintä on oppi ihmisen sairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidosta kasviperäisillä lääkkeillä eli rohdoksilla. Kasvilääkinnän ja virallisen lääketieteen suhde on määritelty mm. siten, että kasvilääkintä ei ole vaihtoehto vaan osa koululääketiedettä ja sitä rikastuttavaa. Rohdokset jaetaan voimakkaasti vaikuttaviin, lievästi vaikuttaviin sekä puolivahvoihin luonnonlääkkeisiin. Jako perustuu osaltaan vanhaan lääketieteelliseen käyttöön ja siitä saatuun kokemukseen, sekä rohdosten fytokemiallisiin ominaisuuksiin ja uusimpiin biokemiallisiin tutkimuksiin. Fytoterapiasta ja kasvien lääkinnällisistä ominaisuuksista on runsaasti tutkimuksia. Maailman terveysjärjestö WHO on kerännyt vuodesta 1976 lähtien tietoja ja kokemuksia kasvirohdosten käytöstä ja perinteisistä hoitomenetelmistä eri puolilta maailmaa.
Hoitomenetelmät:
Yrttilääkintää käytetään monien hoitomuotojen tukena, itsehoidossa ja keskeisenä osana luonnonmukaista terveydenhoitoa yleensä sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Sisäisesti vaikuttavia ovat mm. hoitavat yrtit tuoreina tai kuivattuina, yrttiteet ja
-mehut, kasvipuristeet, puhdistavat rohdokset, yrttiöljyt, tinktuurat eli alkoholiuutteet ja yrttisiirapit. Ulkoisia yrttilääkintämuotoja ovat mm: höyryhengitys, eteeristen öljyjen käyttö haihduttaen tai iholle imeytettynä, kasvien ja uutteiden käyttö kääreissä, hauteissa, kylvyissä ja saunassa, iholle levitettävät kipua lievittävät tai muutoin oireita korjaten vaikuttavat hoitovoiteet ja öljyt sekä elvyttävät, virkistävät ja puhdistavat hoitotuotteet.
Hoidon historiaa:
Tieto kasvien lääkinnällisistä ominaisuuksista on siirtynyt nykypäivän ihmiselle vanhojen egyptiläisten, kiinalaisten, babylonialaisten, sumerien, arabialaisten ja myöhemmin kreikkalaisten ja roomalaisten muistiin merkitsemänä. Eurooppalaisen kasvilääkinnän historiassa merkittäviä nimiä ovat sveitsiläinen lääkäri, filosofi Paracelsus (1494 - 1541) sekä 1800-luvulla elänyt Nicolas Culperus.
Hoidon suuntaukset ja hoitajien koulutus:
Fytoterapia on keskeinen osa myös vaihtoehtolääkinnän ja luontaistuotealan peruskoulutusta: Luontaistuotemyyjille järjestetään fytonomi-koulutusta. Fytoterapiakoulutusta aina diplomitasolle saakka järjestetään useissa eri koulutuskeskuksissa, mm. Frantsilan koulutuskeskuksessa, Iitin Perheniemen Evank. Opistossa ja Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa. Diplomin saamiseksi vaaditaan peruslääketieteen opinnot.
Farmakognosia on tieteenhaara, joka tutkii kasvien ainesosia ja niiden vaikutuksia ihmisessä ja eläimessä. Kasvilääkinnän kemiallista tehoainepuolta tutkivat ja kouluttavat farmakognosian osastot yliopistoissa. Suomessa toimii Pohjoismainen Fytoterapiayhdistys ry.
Hoitorajoitukset:
Jotkut kasvit saattavat sisältää joukon aineosia, joiden vaikutukset ovat haitallisia terveydelle tai suorastaan vaarallisia. Markkinoilla on myös ulkomaisia rohdosväärennöksiä. Kasvien lääkinnällisessä käytössä onkin ehdottoman tärkeää sekä kasvituntemus että perehtyneisyys kasvien rohtokäytön kaikkiin vaikutuksiin. Turvallisinta yrttilääkinnässä onkin tukeutua esim. koulutetun fytonomin, fytoterapeutin tai luontaislääkärin tietotaitoon.
Pohjois-Kymen Luontaishoitajissa ei tällä hetkellä ole tätä hoitoa tekeviä hoitajia.
Kasvilääkintä on oppi ihmisen sairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidosta kasviperäisillä lääkkeillä eli rohdoksilla. Kasvilääkinnän ja virallisen lääketieteen suhde on määritelty mm. siten, että kasvilääkintä ei ole vaihtoehto vaan osa koululääketiedettä ja sitä rikastuttavaa. Rohdokset jaetaan voimakkaasti vaikuttaviin, lievästi vaikuttaviin sekä puolivahvoihin luonnonlääkkeisiin. Jako perustuu osaltaan vanhaan lääketieteelliseen käyttöön ja siitä saatuun kokemukseen, sekä rohdosten fytokemiallisiin ominaisuuksiin ja uusimpiin biokemiallisiin tutkimuksiin. Fytoterapiasta ja kasvien lääkinnällisistä ominaisuuksista on runsaasti tutkimuksia. Maailman terveysjärjestö WHO on kerännyt vuodesta 1976 lähtien tietoja ja kokemuksia kasvirohdosten käytöstä ja perinteisistä hoitomenetelmistä eri puolilta maailmaa.
Hoitomenetelmät:
Yrttilääkintää käytetään monien hoitomuotojen tukena, itsehoidossa ja keskeisenä osana luonnonmukaista terveydenhoitoa yleensä sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Sisäisesti vaikuttavia ovat mm. hoitavat yrtit tuoreina tai kuivattuina, yrttiteet ja
-mehut, kasvipuristeet, puhdistavat rohdokset, yrttiöljyt, tinktuurat eli alkoholiuutteet ja yrttisiirapit. Ulkoisia yrttilääkintämuotoja ovat mm: höyryhengitys, eteeristen öljyjen käyttö haihduttaen tai iholle imeytettynä, kasvien ja uutteiden käyttö kääreissä, hauteissa, kylvyissä ja saunassa, iholle levitettävät kipua lievittävät tai muutoin oireita korjaten vaikuttavat hoitovoiteet ja öljyt sekä elvyttävät, virkistävät ja puhdistavat hoitotuotteet.
Hoidon historiaa:
Tieto kasvien lääkinnällisistä ominaisuuksista on siirtynyt nykypäivän ihmiselle vanhojen egyptiläisten, kiinalaisten, babylonialaisten, sumerien, arabialaisten ja myöhemmin kreikkalaisten ja roomalaisten muistiin merkitsemänä. Eurooppalaisen kasvilääkinnän historiassa merkittäviä nimiä ovat sveitsiläinen lääkäri, filosofi Paracelsus (1494 - 1541) sekä 1800-luvulla elänyt Nicolas Culperus.
Hoidon suuntaukset ja hoitajien koulutus:
Fytoterapia on keskeinen osa myös vaihtoehtolääkinnän ja luontaistuotealan peruskoulutusta: Luontaistuotemyyjille järjestetään fytonomi-koulutusta. Fytoterapiakoulutusta aina diplomitasolle saakka järjestetään useissa eri koulutuskeskuksissa, mm. Frantsilan koulutuskeskuksessa, Iitin Perheniemen Evank. Opistossa ja Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa. Diplomin saamiseksi vaaditaan peruslääketieteen opinnot.
Farmakognosia on tieteenhaara, joka tutkii kasvien ainesosia ja niiden vaikutuksia ihmisessä ja eläimessä. Kasvilääkinnän kemiallista tehoainepuolta tutkivat ja kouluttavat farmakognosian osastot yliopistoissa. Suomessa toimii Pohjoismainen Fytoterapiayhdistys ry.
Hoitorajoitukset:
Jotkut kasvit saattavat sisältää joukon aineosia, joiden vaikutukset ovat haitallisia terveydelle tai suorastaan vaarallisia. Markkinoilla on myös ulkomaisia rohdosväärennöksiä. Kasvien lääkinnällisessä käytössä onkin ehdottoman tärkeää sekä kasvituntemus että perehtyneisyys kasvien rohtokäytön kaikkiin vaikutuksiin. Turvallisinta yrttilääkinnässä onkin tukeutua esim. koulutetun fytonomin, fytoterapeutin tai luontaislääkärin tietotaitoon.
Pohjois-Kymen Luontaishoitajissa ei tällä hetkellä ole tätä hoitoa tekeviä hoitajia.